Sotavuosina vilkasta kioskitoimintaa
Lottakioski palveli Kääriäisen kulmalla
Julkaisimme Ristiinalaisessa viime viikolla Eila Lepistön arkistosta vanhoja kuvia niin sanotusta Kääriäisen kulmasta. Saman paikan historiaan liittyy kiinteästi myös ”Lottakioski”, myös ainakin nimellä ”kulmakioski” tunnettu rakennus, jossa toimi Lotta Svärd –järjestön Ristiinan osaston kioski sotavuosina. Ohessa löytyy muutama kuva kioskista, myös nämä kuvat ovat Lepistön kotialbumista. Ainakin toinen Lepistön hallussa olleista kuvista löytyy myös Ristiinan historia II –teoksesta, jossa kuvaajatiedoksi on nimetty Anja Vähämäen kokoelma.
Pökkäänlahden rannalla kauppias Albin Kääriäiseltä vuokratulla maalla sijainnut kioski oli Lotta Svärd –yhdistyksen omana. Järjestön hoidettavana kioski aloitti toimintansa elokuussa 1940. Kioskia hoiti yksi palkattu lotta vapaaehtoisten avustajien tukemana. Toiminta jatkui aina välirauhaan saakka, joka solmittiin 1944. Tuolloin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti suojeluskuntatyön ohella Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin.
Teoksessa Ristiinalaisten sotavuodet 1939-1945 Tyyne Savander kertoo, että Lottakioskin valmistuttua Ristiinaan, hänellä oli kunnia päästä hoitamaan sitä.
– Kioski oli Ristiinaan modernein rakennus. Liikenne oli vilkasta ja asiakkaita paljon. Tuleva mieheni Nestor Savander oli veljensä Villen kanssa rakentanut kioskin urakalla. Kioskia hoitivat kokonaan lotat. Kolme lottaa oli vuorollaan työssä, ja minä olin emäntä, Savander kertoo ”Lottamuistoja” –kirjoituksessaan.
Tyyne Savander mainitsee muun muassa vuoden 1941 alkukesästä, jolloin paikkakunnalle alkoi saapua paljon evakoita. Hän kuvailee elämän olleen ”yhtä myllyä” aina juhannukseen saakka.
– Kioskille anottiin aukiololupaa kolmeksi viikoksi ympäri vuorokauden kesäkuun puolen välin jälkeen. Oli niin vilkasta, kun evakot tulivat ja joukot läksivät jatkosotaan, Savander kirjoittaa.
Hän kertoo kirjoituksessaan myös siitä, kuinka sotaan lähdön hetkellä ”itkettiin ja naurettiin” kun tuttuja ja ystäviä hyvästeltiin kioskilla. Samassa paikassa kuultiin myös monesti ikävimmät uutiset, kun kaatuneita kotikylään kuljettaneen auton kuljettaja poikkesi kioskilla, kertoen samalla Savanderin mukaan ”sotauutiset, mitä nyt sai kertoa”.
Lottakioski lahjoitettiin järjestön lakkauttamisen yhteydessä Mannerheimin lastensuojeluliitolle. MLL puolestaan myi kioskin edelleen kauppias Kääriäiselle vuonna 1951. Tämän jälkeisistä ”lottakioskin” vaiheista ei tietoja kyseisestä teoksesta löydy. Osaisiko Eila Lepistö kertoa aiheesta lisää?
– Nyt en kyllä osaa sanoa milloin rakennus olisi purettu. Mutta ainakin vielä 1957 se oli siinä, sen muistan.
Osaisiko joku Ristiinalaisen lukijoista valaista Lottakioskin myöhempiä vaiheita ja sitä, milloin kyseinen rakennus sitten hävisi Ristiinan katukuvasta? Lähetä meille infoa aiheesta sähköpostitse toimitus@ristiinalainen.fi tai soita 015 3373 560. Ja toki myös perinteinen posti kulkee osoitteella Ristiinalaisen toimitus, Brahentie 34, 52300 Ristiina.
Niko Takala