Mökille ilman omatunnontuskia – Sirpa ja Juha Hakkarainen tykästyivät kaasuautoihin niin, että niitä on perheessä jo kaksi

Minä puhun kaikille kaasuautoilun ihanuudesta, jos joku vaan jaksaa kuunnella, naurahtaa Sirpa Hakkarainen.

Noin kolme vuotta hän on ollut tyytyväinen Seatin kaasuauton kuljettaja.

– Poika alkoi puhua, että hullu olet, kun dieselillä ajat. Ennen koronaa kilometrejä tuli auton mittariin enemmän kuin nyt. Pidin alkuun koko kaasuautoa ihan utopiana, mutta en enää vaihtaisi, Sirpa kertoo.

Ensimmäinen Hakkaraisen perheen kaasuauto on siis vuonna 2018 uutena ostettu Seat Leon. Sen laskettiin tuovan selvää säästöä, kun Sirpan vuosiajot ovat noin 35 000 kilometriä. Kun kaasulla ajeluun, ekologisuuteen ja pienempiin autoilun kustannuksiin oli totuttu, vaihtui myös puoliso Juha Hakkaraisen auto käytettyyn vuoden 2003 Volvo V70 -malliseen kaasuautoon.

– Minä tykkään laskea asioita. Olen laskenut, että kaasulla ajaessa Volvolla ajaa 100 kilometriä noin seitsemällä eurolla ja Seatilla noin viidellä eurolla, Juha toteaa.

Hakkaraisten molemmat kaasuautot ovat tehdasvalmisteisia. Kaasujärjestelmä voidaan myös jälkiasentaa autoon. Tehdasvalmisteisen etu on muun muassa siinä, että kaasutankki ei vie tilaa takakontissa. Hakkaraiset näyttävätkin, että hyvin mahtuvat perheen koirat molempien autojen kontteihin.

Kaikki Suomessa myytävät kaasuautot ovat niin sanottuja bifuel-malleja, eli autossa on sekä kaasu- että bensatankki. Auto tarvitsee bensaa käynnistyäkseen, tämän jälkeen se siirtyy kaasun käyttöön. Jos kaasu loppuu, auto siirtyy kuljettajan sitä erityisesti huomaamatta bensalle.

Hakkaraisten Seatissa on 50 litran bensatankki, Volvossa 30 litran. Nykyään kaasuautojen bensatankit ovat usein 15-litraisia.

– Meillä on mennyt Seatissa ehkä neljä tankillista bensaa. Alussa tyhmät tankkasimme sen täyteen ja sitten oli pakkokin ajaa välillä bensaa pois, ettei se vanhene tankissa, Sirpa kertoo.

Hakkaraisia viehättää kaasuautoilun ekologisuus. Juha korostaa, että venäläinen maakaasu ei toki ole ekologista mutta kun autoon tankkaa biokaasua, niin se on täysin kotimaista – ja syntynyt meidän kaikkien jätteistä tai maatalouden myötä.

– Kun kilometrejä tulee, niin en pode yhtään huonoa omatuntoa, että haluan ajella usein esimerkiksi mökille Uuraisille, Sirpa sanoo.

Seatilla ajaa täydellä kaasutankilla noin 390 kilometriä, Volvolla vähän vähemmän. Tankkausasemia on nykyään Suomessa niin hyvin, että autoilija pärjää oikein hyvin.

– Kouvolan suunnassa on tästä lähtiessä huonommin tankkausasemia, mutta eipä siihen suuntaan ole juuri asiaakaan, Juha naurahtaa.

Kaasuautoilun aloittaessaan Hakkaraiset huomasivat, että Graanin tankkausasemalle ei kannata mennä perjantaisin. Mikkeli oli pääkaupunkiseudulta lähteneille autoilijoille viimeinen tankkausasema ennen pohjoisempia seutuja, joten moni otti kaasutankin vielä täyteen. Nyt tankkausasema on Kuopiossakin, ja Mikkelissäkin niitä on jo muutamia.

Sirpa kulkee Koivakkalantieltä töissä kaupungissa, joten hän hoitaa perheen autojen kaasutankkaukset työmatkoillaan.

Käyttövoimaveroa Seatista pitää maksaa 370 euroa vuodessa ja Volvosta 520 euroa.

– Jos päästöt mitattaisiin vain biokaasun mukaan, niin se olisi edullisempi mutta tähän mitataan myös bensapuolen päästöt, Hakkaraiset selventävät.

Hakkaraisia kummastuttaa, etteivät kaasuautot ole yleistyneet sen enemmän. Tällä hetkellä autoteollisuuskaan ei enää juurikaan kehitä niiden tekniikkaa vaan painotus on sähköautoissa. Juha Hakkarainen pohtii, että lopulta sähköautot varmaan vievät muista voiton, kunhan niiden akut vielä kehittyvät.

Sitä odotellessa on ekologista kurvata biokaasulla.

Elina Alanne