Kanteleista uusi Kuoman tuote? Esa Kukkonen toi Kuomiokoskelle taidon rakentaa soittimia

Kuomiokoski Oy:n pensselinvarsitehtaalla tehdään edelleen puisia tuotteita. Puuseppä Esa Kukkonen taitaa myös kanteleiden teon. 

Laitteet hurisevat Kuomiokoski Oy:n pensselinvarsitehtaalla. Hiljalleen koneesta tipahtelee myös kuurausharjan puuosia. Vähän matkan päässä kenkätehtaasta valmistuu siis edelleen pienellä ammattilaisten joukolla myös puisia tuotteita, jotka ovat olleet yrityksen osa jo 1950-60-luvulta saakka.

Tarkat korvat voivat toisinaan kuulla tehtaalta myös toisenlaista ääntä. Puuseppä Esa Kukkonen on valmistanut Kuomalle muutaman kanteleen prototyypin.

– Opiskelin puusepäksi Varkaudessa ja olen nuoresta asti ollut kiinnostunut musiikista. Valmistumisen jälkeen pääsin töihin Leppävirralle Soitinrakentajat AMF -yritykseen, jota nyt ei enää ole, Kukkonen kertaa historiaansa kanteleen kanssa.

Leppävirralla Kukkonen oppi paljon soitinten rakentamisesta.

– Siellä yksi oppi-isä sanoi, että mieti miksi kitara kuulostaa kitaralta ja kantele kanteleelta, Kukkonen sanoo ja lisää, että soittiminahan ne ovat täysin erilaisia, vaikka molemmat ovat kielisoittimia.

Mutta samanlaisia eivät ole kaikki kanteleetkaan. Kukkonen kertoo, että hänen kanteleissaan on nykyään jo omaa leimaa.

– Soitinrakennus on kädentaitoa mutta tekijällä pitää olla myös musikaalisuutta, jotta osaa kuunnella soitinta. Kanteleessa tarvitaan myös matematiikkaa kielilaskelmiin liittyen, Kukkonen kertoo.

Hän tykkää eniten kanteleessa ”perinteisestä, huojuvasta ja helisevästä soundista”.

– Jotkut tykkää käyttää etunastoja ja kielisiltoja, jotka siistivät kanteleen ääntä enemmän pianomaiseksi. Minä en käytä niitä.

Aikoinaan kantele koverrettiin yhdestä puusta. Mahdollinen erillinen kansi saatettiin liittää kanteleeseen koivun tuohesta tehdyillä pannoilla. Kukkonen kertoo, että edelleenkään kanteleen malli ei ole mitenkään vakiintunut vaan eri tekijät tekevät erilaisia soittimia. Mutta yleisintä on nykyään tehdä kantele osista liimaamalla.

– Nykyään viritystapit ja kielet ovat metallia, kun ne aikoinaan olivat puuta ja hevosenjouhia. Nykyinen tapa mahdollistaa kovemman äänen ja korkeammat viritystasot, Kukkonen kertoo ja lisää, että vaikka kanteleita ei ehkä hirveästi näy, niin soittimella menee hyvin.

– Sillähän soitetaan nykyään kaikkea klassisesta heviin. Sähkökanteleitakin on.

Kukkonen tekee pienkanteleita, eli esimerkiksi perinteisiä 5-kielisiä. Kanteleessa olennaista on, että se ei saa olla liian raskasrakenteinen.

– Soitinpuuna leppä on hyvä ja kansimateriaaleissa kuusi. Kanteleessa merkitsevää on myös, mitä materiaalia kielet ovat. Näissä on pianolankaa. Äänen kannalta taas olennaista on, että itse kielet sekä ne soittimeen liittävät viritystapit on asennettu oikein sekä se, miten kieli on toisesta päästä solmittu vartaaseen tai nastaan. Solmu antaa tietyn luonteen äänelle, Kukkonen kertoo ja naurahtaa, että soittimen ääneen vaikuttaa moni asia, jotka saattavat kanteleeseen perehtymättömälle kuulostaa ihan omituisilta.

– Kaikkein tärkeintä on, että kantele ei ole liian raskas ja se on tehty oikeanlaisista materiaaleista, Kukkonen tiivistää.

Kukkonen aloitti Kuomiokoskella työt vuonna 2019. Hänen osaamisensa myötä Kuomalla on vähän mietitty, olisiko kanteleista myyntituotteeksi. Suuremmin asiaa ei ole vielä ehditty edistää.

– Olen minäkin vähän miettinyt, miten tekeminen onnistuisi sarjana tällaisessa nyrkkipajaa isommassa ympäristössä, Kukkonen sanoo.

Jos isompi tuotanto käynnistyisi, pitäisi myös materiaaleja alkaa etsiä.

– Puun olisi hyvä olla useamman vuoden vanhaa, eli kuivaa. Oikein käsiteltyä, suorasyistä ja oksatonta. Kyllä Suomestakin saa leppää mutta esimerkiksi Leppävirralla sitä piti itse kysellä metsänomistajilta ja sahauttaa. Virosta ja Latviasta tulee toki hyvää puuta mutta kotimainen olisi aina kotimainen, Kukkonen pohtii.

Onhan kantele Suomen kansallissoitinkin.

Elina Alanne