Tuuli kuljettaa jollailijaa – Ristiinan Pursiseuran leirillä oppi perustaidot veneilystä

Kolmessa päivässä leiriläisistä kuoriutui taitavia purjehtijoita.

Pökkäänlahden pinta kimmeltää tasaisena aamuauringossa. Lomalaisille sää oli viime viikolla upea, mutta veneilyleiriläisille se oli välillä vähän liiankin tyyni.

Mutta sen verran tuulen virettä löytyi perjantainakin, että Ristiinan Pursiseuran leirille osallistuneet lapset saavat jollansa hienosti liikkeelle. Leirin ohjaajat Iiro Jaakonsaari ja Jari Hamström ohjeistavat jollailijoita moottoriveneestä termeillä, jotka menevät maakravulta pahasti ohi ymmärryksen. Kolmantena leiripäivänä termit ovat leiriläisille kuitenkin jo niin tuttuja, että he toimivat sujuvasti annettujen ohjeiden mukaisesti.

– Ensimmäisenä harjoittelimme sen, että he osaavat itsenäisesti laittaa veneen purjehduskuntoon. Siinä samalla opettelimme veneen osien nimet ja niiden merkityksen, Jaakonsaari kertoo.

Vesillä opeteltiin veneen ohjaus ja tuulella liikkuminen.

– Ja itsenäinen rantautuminen, eli miten veneellä saavutaan ehjänä laituriin, Hamström lisää.

Niinä hetkinä, kun sää oli oikein tyyni, oli hyvä opetella rannalla tärkeimpiä veneilijän solmuja sekä veneilysääntöjä.

– Opettelimme merimerkit ja kävimme moottoriveneellä ajamassa laivaväylää ja bongaamassa merkkejä. Harjoittelimme myös moottoriveneen käsittelyä ja poijun avulla tarkkuusajoa. Jokainen sai antaa veneen keulalla poijulle pusun. Siinä oppii hallitsemaan veneen lähestymisnopeuden, leirin ohjaajat kertovat.

Pursiseuran leirillä saikin hyvän pohjan yleisimmistä veneilyssä tarvittavista taidoista. Liikkuu sitten vesillä purjeella tai moottorilla, on tärkeää tietää, miten vesillä käyttäydytään.

Leiriläiset Joona Puhakka, Leevi Kolmisoppi, Eerik Minkkinen, Topi Kinnunen ja Emma Halttunen toteavat, että kivaa on ollut ja uusia taitoja opittiin paljon. Jollekin veneily oli tuttua mutta jollapurjehduksessa kaikki olivat ensikertalaisia. Leiriläiset olivat Ristiinasta ja Suomenniemeltä sekä Halttunen Vantaalta.

– Vietän täällä isovanhempieni kanssa aikaa ja äiti sai jostain päähänsä laittaa minut tänne leirille. On ollut kivaa, varsinkin se purjehtiminen, Halttunen kertoo.

Kerta veden äärellä ollaan ja sääkin suosi, leirillä toki myös uitiin ja suppailtiin.

– Tänään vielä taidamme harjoitella, miten toimia, jos jolla kaatuu. Se on hyvä osata, niin ei tule hätä, jos niin oikeasti joskus tapahtuu. Pääsevätpähän leiriläiset samalla uimaan, ohjaajat pohtivat auringon paisteessa perjantaina.

Elina Alanne