”Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi” – kesäteatterissa koetaan elämänmakua
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo tarinan kasvusta ja ystävyydestä. Arto Paasosen rooli vaati tunteiden kaivamista.
Tuuli vähän haastaa meitä, eli nyt saa käyttää ääntä, Tuuva teatterin tämän kesän esityksen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ohjaaja ja visualisoija Jani Lastuniemi saattelee työryhmän tiistai-iltana aloittamaan näytelmän läpimenoa. Yli puoli vuotta jatkunut projekti on saapunut ensi-iltaviikkoon, eli esitykset alkavat sunnuntaina.
Ristiinan nuorisoseuran Tuuva Teatteri on tänä kesänä todellakin nuorisoseura. Esityksessä on mukana runsaasti nuoria ja myös lapsia. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo kahden pojan kasvutarinaa. Mattia ja Niilaa lapsina esittävät komeasti ristiinalaiset Asko ja Eki Kiljunen. Nuorena samainen kaksikko ovat Leo Gynther ja Nooa Nousiainen. Heistä voi lukea lisää tästä jutusta.
Nuoren voiman lisäksi lavalla nähdään myös ristiinalaisittain tuttuja esiintyjiä. Lastuniemi huikkaa, että Niilan isää esittävä Arto Paasonen tekee näytelmässä elämänsä roolin.
– No, yhden niistä, Paasonen myhäilee.
Takana on nuorisoseuran näytelmiä vuodesta 1993 asti, monologeja ja muuta.
– Varmaan aika lähellä 30 näytelmää on ollut. Tämä on kyllä näytelmänä mielenkiintoinen. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on yksi elämänmakuisimpia juttua, joissa olen ollut mukana. Tämä kertoo aika suoraan sen, mitä elämä on. Siinä on hyviä ja pahoja asioita, ja epävarmuutta. Mitä kaikkea elämään kuuluu, kun kaksi nuorta veijaria kasvaa, Paasonen toteaa.
Paasosen esittämä Niilan isä on uskonnollinen ja ankara mies.
– Tämä on rooli, jossa joutuu kaivamaan tunteita, joita ei normaalisti näytetä mutta mitä meiltä kaikilta löytyy. Luulen, että katsoja voi löytää hahmosta monia eri asioita. Sehän kuuluukin teatteriin, että jokainen bongaa mitä haluaa.
Paasonen pohtii, että esityksen kantava idea on, että jokainen haluaa tulla hyväksytyksi.
– Varsinkin nuoressa kaartissa se näkyy. On pieni maalaiskylä, jossa ei ole tulevaisuutta ja haaveita pitää hakea kauempaa. Samalla on kuitenkin myös kaipuu takaisin. Se kai kuuluu ihmisluontoon, että ikinä ei ole hyvä missään, Paasonen summaa.
Mikael Niemen alkuperäisteos Populäärimusiikkia Vittulajänkältä sijoittuu 1960–1970-luvuille Tornionjokilaaksoon. Ristiinaan näytelmän puvustuksen on tehnyt yksi nuorista esiintyjistä Reetta Kinni.
– Aikakausi oli tuttu, koska sehän näkyy populäärikulttuurissa edelleen koko ajan. Katsoin myös tarinasta tehdyn elokuvan ja omien sukulaisten kuvia -60–70-luvulta, Kinni kertoo.
Oman haasteensa puvustukseen toi, että Niilan uskonnollinen suku ei vaatetukseltaan ole aikakauden muodissa.
– Siis hehän ovat melkein jossain 1800-luvun puolella. Paljon kauempana kuin -60-luvulla, Kinni sanoo ja muistuttaa, että muutenkaan Ruotsin Lapissa ei ehkä tuohon aikaan aina oltu heti muodin huipulla.
Näytelmän puvustaminen on ollut mielenkiintoinen haaste, johon Kinni voisi tarttua toistekin. Näyttelemistä hän on harrastanut jo useamman vuoden mutta kesäteatteri on isompi projekti kuin mikään aiemmin.
Paasonen kiittää, että Populäärimusiikkia Vittulajänkältä tekee mukava ja hyvin hitsautunut porukka.
– Ja vielä porukka tästä paljon hitsautuu. Viimeisen näytöksen jälkeen luututaan kyyneleitä lavan lattialta, konkari ennustaa.
Elina Alanne
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Linnankorvalla 9.–27.7.2023. Lisätietoja www.ristiinankesateatteri.fi. Liput netistä 18 / 10 e. Portilta 2 euroa enemmän.