Ekaluokkalaisia opetetaan Mikkelissä monella tapaa

Ristiinalainen selvitti koulujen luokkakokoja ja rehtoreiden mietteitä siitä, saavatko lapset tarpeeksi tukea oppimiseen.  

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 28.9.2023

Mikkelissä aloitti tänä syksynä koulutaipaleensa 507 ekaluokkalaista. Ristiinan yhtenäiskoulussa heistä opiskelee 48 oppilasta. Elokuun lopussa Ristiinan oppilaista viisi oli pienryhmäopetuksessa ja loput oli jaettu kahteen luokkaan niin, että toisessa luokassa on 21 oppilasta ja toisessa 22 oppilasta.

Ekaluokkalaisten vanhempainillassa syksyllä koulun aikuiset nostivat esiin, että he eivät koe isoissa luokissa aina voivansa antaa tarpeeksi tukea jokaiselle oppilaalle. Vielä keväällä vanhemmille kerrottiin, että tuleville ekaluokkalaisille palkataan Ristiinaan samanaikaisopettaja. Palkkaaminen ei lopulta ollutkaan mahdollista, koska sekä koulun tasa-arvoraha että koronatuki ovat vähentyneet edellisistä vuosista.

Keväällä 2023 Mikkeli lakkautti Suomenniemen koulun, eli kylän lapset opiskelevat nyt Ristiinassa. Suomenniemeläisvanhemmat toivat vanhempainillassa esiin, että lasten kannalta muutos on mennyt hienosti mutta aikuisia edelleen hieman mietityttää. Suomenniemen koulun lakkauttamista puolusteltiin usein sillä, että oppilaat saavat isommassa koulussa parempaa tukea oppimiseen. Vanhempia mietityttää, onko kuitenkaan näin ja kohdellaanko oppilaita eri puolilla Mikkeliä tasa-arvoisesti.

Ristiinalainen kysyi sähköpostitse muutamilta mikkeliläiskoulujen rehtoreilta heidän mietteitään esimerkiksi samanaikaisopetuksesta, ryhmäkokojen suuruudesta ja koulunkäynninohjaajista. Mikkelissä on tällä hetkellä 18 peruskoulua. Niistä viisi on yhtenäiskouluja, joissa opetusta annetaan luokille 1–9. Mikkelin tapa on, että jokainen koulu saa aina käyttöönsä tietyn erityisopetuksen ja ohjaajien resurssin, jonka käytöstä päätetään koulussa rehtorijohtoisesti itse.

Kun lapsi aloittaa ekaluokan, on hyppäys valtavan suuri, muistuttaa muutama rehtori. Moni kertoo tuen tarpeen lisääntyneen huomattavasti. Päämajakoulun rehtori Heikki Väätäinen tiivistää:

– Alkuopetuksen luokassa pitäisi olla aina luokanopettajan lisäksi koulunkäynninohjaaja kokoaikaisesti riippumatta lasten tarpeista tai ominaisuuksista. Ero varhaiskasvatuksen eskariryhmään on aivan liian suuri. Eskarin 20 lapsen ryhmässä voi olla jopa neljä aikuista, mutta 1. luokalla vastaavan kokoisessa tai suuremmassa ryhmässä on vain yksi aikuinen, opettaja. Alkuopetuksen luokissa (1.–2.lk) pitäisi aina olla kaksi aikuista, niin tätä nivelvaihetta tuettaisiin paljon paremmin. Haasteet 1. luokkien oppilailla ovat kasvaneet viime vuosina huolestuttavalla tavalla, ja lasten tuen tarve on lisääntynyt merkittävästi.

Myös Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander kirjoittaa:

– Koemme tietenkin aina riittämättömyyttä. Se on varmaa. Tämä on helppo ymmärtää, kun miettii aikuisten määrän vähenemistä esiopetuksesta ekaluokalle siirryttäessä.

Moision, Olkkolan ja Urpolan koulujen rehtori Hanna-Kaisa Pylkkänen toteaa, että koulut toivovat enemmän aikuisia.

– Koulujen toiveena on ollut, että ekaluokkiin voitaisiin aina palkata oma ohjaaja tukemaan koulutien alkamista, mutta toistaiseksi ohjaajaresurssi on ollut vuosikohtaista ja perustunut sinä vuonna aloittavien oppilaiden tukitarpeisiin.

Ristiinan yhtenäiskoulussa 1A ja 1B -luokissa on tällä hetkellä käytettävissä luokanopettajan lisäksi kaksi tuntia päivässä laaja-alainen erityisopettaja ja kaksi tuntia päivässä koulunkäynninohjaaja.

– Eli jompikumpi on paikalla suurimman osan päivästä. Kunhan ekaluokkalaisten koululaistaidot hieman kehittyvät, niin noin puolet tästä resurssista siirretään myös muihin luokkiin, Savander kertoo.

Luokat käyttävät myös jakotunteja, mikä tarkoittaa sitä, että osa lapsista tulee aamulla aiemmin kouluun ja osa jatkaa päivällä pidemmälle. Tämä vähentää samaan aikaan opetuksessa olevien lasten määrää.

Savander toteaa, että Ristiinassa on paljon koulunkäynninohjaajia.

– Monet heistä on osoitettu henkilökohtaiseksi resurssiksi. Koen tämän työmuodon erittäin tärkeänä tasa-arvon ja esteettömyyden kannalta. Ryhmille yhteisiä ohjaajia on onneksi käytössä muutama, jotta voimme suunnata heidän työaikaansa tarpeen mukaan eri ryhmiin.

Kaikkiaan pienryhmissä opiskelevilla on käytössään enemmän tukea.

– Luokissa on erityisluokanopettaja sekä 1–2 koulunkäynninohjaajaa paikalla oppitunneilla. Koulunkäynninohjaaja kulkee oppilaiden matkassa heidän opiskellessaan yleisopetuksen luokissa taito- ja taideaineissa, Savander kertoo.

Ristiinan yhtenäiskoulussa on siis vielä pienryhmät, mutta monesta Mikkelin koulusta ne on lakkautettu.

– Tämä päätös ei huomioinut vahvan erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita, kun he ovat opiskelleet sen jälkeen ns. omassa lähikoulussa. Resurssitarve kasvoi, mutta resurssit eivät kaikilta osin kasvaneet. Tuki pitäisi olla koulun koosta huolimatta sellainen, että se mahdollistaisi riittävän vahvan tuen, kirjoittaa Lähemäen koulun rehtori Vesa Räsänen.

– Inkluusio ei saa olla hallinnollinen säästökeino, vaan resurssi tulee olla sen mukainen, mikä on tarve. Näin ei ole jokaisessa koulussa. Koulumme suurin haaste on psyykkisesti oireilevat oppilaat, joista osa ei ole koulukuntoisia, mutta silti he ovat koulussa. Tämä kuormittaa ryhmän oppilaita ja opettajia, Räsänen myös toteaa.

Lähemäellä oppilaita on kolmessa ekaluokassa niin, että kahdessa luokassa on 18 oppilasta ja yhdessä 20.

– Lähemäen koulussa opetus järjestetään inklusiivisesti 1.-luokkien osalta. Lapset liikkuvat joustavasti kolmen luokanopettajan ja erityisopettajan johdolla eri opetettavissa lukuaineissa tasoryhmissä oman tuen tarpeensa ja taitotasonsa mukaisesti. Tällä pyrimme jokaisen oppilaan kohdalla säilyttämään koulumotivaation ja oikealaisen eriyttämisen joko alas- tai ylöspäin. Kyseisellä luokkatasolla on vain yksi henkilökohtainen koulunkäynninohjaaja, Räsänen kertoo koulun tilanteesta.

Tänä vuonna Päämajakoulussa on kaksi hyvin pientä ekaluokkaa, joista toisessa on 13 oppilasta ja toisessa on 12 oppilasta. Rehtori Heikki Väätäinen kertoo, että näin pieniä ryhmiä koulussa ei ole ollut aiemmin. Yhdenkin oppilaan 11-vuotinen oppivelvollisuus laskee luokan maksimikoon 20 oppilaaseen. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset.

– Meillä 25 oppilasta jakautuvat siten kahteen ryhmään. Lasten kannalta on hyvä, että ryhmät ovat edes joskus pieniä, Väätäinen toteaa.

Päämajakoulun ekaluokilla on apunaan kaksi kokoaikaista henkilökohtaista koulunkäynninohjaajaa sekä joillain tunneilla laaja-alainen erityisopettaja. Rehtori kirjoittaa, että sekä koulunkäynninohjaajien että erityisopetuksen tarvetta olisi koulussa enemmän.

– Inkluusion kautta luokat ovat hyvin heterogeenisiä ja oppilaiden erilaiset tarpeet ja eroavaisuudet ovat lisääntyneet. Erityisluokanopettajia ei riitä kaikkien luokka-asteiden tarpeisiin. Laaja-alaisilla erityisopettajilla ei tätä tarvetta pystytä kattamaan. Päämajaan tarvittaisiin kahden erityisluokanopettajan sijasta 5–6 erityisluokanopettajaa, jotta tämä inkluusion tuoma palvelutehtävä pystyttäisiin toteuttamaan kaikilla luokka-asteilla, Väätäinen sanoo.

Opetushallitus määrittää, että oppimisen ja koulunkäynnin tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Näistä oppilas voi saada kerrallaan vain yhden tasoista tukea. Tukimuotoja ovat esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, avustajapalvelut ja erityiset apuvälineet. Yleinen tuki on ensimmäinen keino vastata oppilaan tuen tarpeeseen, kun tuen tarve ilmenee, eikä sen aloittaminen edellytä erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä. Tuki tarkoittaa yleensä yksittäisiä pedagogisia ratkaisuja sekä ohjaus- ja tukitoimia, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa osana koulun arkea. Tuen tarpeen kasvaessa oppilaan tulee saada tehostettua tukea. Jos tämä ei riitä, tehdään hänelle pedagogiseen selvitykseen perustuva erityistä tukea koskeva hallintopäätös.

Lähemäen koulun rehtori eritteli, että heidän 408 oppilaan koulussa on eri tuen portaan oppilaita 127, eli noin 31 prosenttia oppilaista ja erityisen tuen päätöksellä on 50 oppilasta.

– Kun on etukäteen tieto, niin sen perusteella voi suunnitella seuraavan lukuvuoden opetuksen. Haasteena on muuttajat, joista ei ole etukäteistietoa. Resurssit ovat kohdennettu, niitä ei voi muuttaa. Meillä aloitti 10. elokuuta uusia oppilaita +14, joista yhdellätoista oli vahva tuen tarve. Alkaa olla haaste, mihin ryhmään uusi oppilas sijoitetaan, kun ryhmissä voi olla jo paljon tuen tarpeessa. Esimerkiksi yhdessä ryhmässä on 47,2 % kaikista luokan oppilaista tuenpäätöksellä olevia oppilaita, Räsänen kertoo.

Ristiinan yhtenäiskoulussa aloitti tämän lukuvuoden 405 oppilasta, joten koulu on hyvin samankokoinen kuin Lähemäen koulu.

Mikkelissä ekaluokkalaisia on luokassa usein 18–21. Urpolan koulussa on tänä lukuvuonna kolme pienehköä luokkaa, kun oppilaita on 15–16–15. Sairilan koulussa yhdessä luokassa on 24 oppilasta, Haukivuorella 23 ja Otavan koulussa 25. Moision koulu ajattelee ekaluokkalaiset luokaksi AB, jossa on 27 oppilasta.

– Moision koulussa on tehty jo useamman vuoden ajan samanaikaisopetusta, jossa opettajat yhdessä opettavat kyseisen vuosiluokan oppilaita. Ryhmä jaetaan pääsääntöisesti kahteen ryhmään, mutta ryhmäjako voi vaihdella eri tilanteissa. Tavoitteena on, että kaikki oppilaat tutustuvat toisiinsa ja oppivat työskentelemään toisten ekaluokkalaisten kanssa. Opettajat suunnittelevat työtä yhdessä ja sopivat työnjaosta. Opettajalla voi olla lisäksi myös muiden luokkien tunteja. Nykyisillä ekaluokkalaisilla on käytössään Moision koulun tiilirakennuksen alakerta, jossa on yksi iso luokkatila, jonne mahtuvat kaikki oppilaat ja kaksi muuta opetustilaa, joissa molemmissa voi työskennellä kerrallaan noin puolet opetusryhmästä. Tänä vuonna 1. luokalla ei ole ohjaajaresurssia, kertoo koulun arjesta rehtori Pylkkänen.

Otavassa käytetään myös samanaikaisopetusta.

– Oppilaita on 25, mutta meillä on ryhmässä kaksi luokanopettajaa käytännössä kaikilla tunneilla ja lisäksi olemme kohdentaneet erityisopettajan resurssia (7-8 h viikossa) ja koulunkäynnin ohjaajan työpanosta (19/20 h tässä luokassa) paljon alkuopetukseen (1.-2.-luokat), koska tuen ja kuntoutuksen vaikutus on silloin todennäköisesti suurin, Otavan koulun rehtori Antti Karjula kertoo.

Rehtorit nostavat esiin sen, että ryhmäkokojen maksimirajojen määrittäminen matemaattisesti ei ole yksiselitteistä.

– Luokassa voi olla vaikka vain 10 oppilasta ja silti resurssi ei ehkä riitä, vaikka luokassa olisi opettaja ja koulunkäynninohjaaja, tiivistää Rantakylän yhtenäiskoulun rehtori Hanne Lahtinen.

– Ei pitäisi matemaattisilla rajoilla ohjata, koska jokainen lapsi on yksilö ja ryhmät erilaisia. Pikemmin tulisi varmistaa, että jatkossakin kouluilla on riittävä resurssi, jolla pedagogiset asiantuntijat pystyvät kohdentamaan tukea sinne, missä sitä tarvitaan. Yleisopetuksessa voi olla ryhmässä oppilaita vain vähän toistakymmentä, mutta tuen tarve on isompi kuin lähes 30 oppilaan luokassa, kirjoittaa Otavan koulun Karjula.

Myös Ristiinan Savander on samoilla linjoilla.

– Luokkakokojen maksimikokojen määrittäminen on mielestäni vaikeaa, sillä koen erittäin vahvasti meidän koulun perustehtäväksi ottaa vastaan kaikki alueemme oppilaat. Muuttajan kohdalla olisi erittäin haastavaa lähteä pilkkomaan ryhmiä uusiksi, jos porukka on ehtinyt ryhmäytyä ja kaikki lukujärjestykset ja opetustilat on suunniteltu jo esimerkiksi kahdelle luokalle.

Useampi rehtori nostaa esiin sen, että ryhmäkokojen ja oppilaiden tukemisen kanssa pärjätään vain, kun opetusta mietitään koulussa useamman ammattilaisen asiantuntemuksella. Rantakylässä on kehitetty liikennevalosysteemi, jonka avulla mietitään luokkien erilaisia tarpeita. Punaiseksi luokiteltu luokka tarvitsee eniten apua ja tukea.

– Resurssi ei ole koskaan riittävä, jos ei olla valmiita tarkastelemaan koulun omia työskentelymalleja. Silti meidänkin mallissamme saisimme helposti työllistettyä tarpeeseen 2–3 koulunkäynninohjaajaa. Teemme parhaamme olemassa olevalla resurssilla, jotta jokainen lapsi ja nuori saa lähikoulussaan sen avun ja tuen, mitä hän opinpolullaan tarvitsee. Joskus luokittelumme pohjalta vähemmän apua ja tukea tarvitsevien kanssa joudumme tekemään kompromisseja. Tarve lähtee aina oppilaan tarpeesta, tiivistää varmasti monen rehtorin näkemyksen Lahtinen Rantakylästä.

Lähemäen Räsänen nostaa esiin myös varmasti monen rehtorin mietteen.

– Olen huolissani nykyopettajan työkuormasta ja heidän jaksamisestaan ihan valtakunnallisesti. Luokanopettajalla ei ole erityisopettajan koulusta, mutta silti he opettavat kaikesta huolimatta jokaista oppilastaan luokissansa. Opetusalan imu on heikentynyt hakijamäärällä mitattuna valtakunnallisesti.

Elina Alanne

Kirjoittajan lapsi on Ristiinan yhtenäiskoulussa ensimmäisellä luokalla.