Valon ihmeen äärellä – päiväkodissa tutkittiin varjoja ja valoja

Elisa Hillgénin valopaja opetti, että myös pimeys on tärkeää. 

Mansikka! Omena! Mustikka! Joulukuusi!
Maanantaina Ristiinan päiväkodissa tutustuttiin valotaiteeseen Elisa Hillgénin opastuksella. Erisävyisistä valoista tuli lapsille kovasti mieleen erilaisia syötäviä asioita mutta joulun alla toki myös punainen kuin joulupukki ja vihreä kuin joulukuusi.
– Tämä on ollut tosi huippua! En oikein osannut odottaa mitään siitä, miten lapset reagoivat mutta aina jo heti alkukeskustelusta asti he ovat innolla mukana. Ihanaa seurata, miten helpolla lapset ilahtuvat kaikesta, Hillgén sanoi Ristiinassa päivän ensimmäisen valopajan jälkeen.
Kaikkiaan hän on vetänyt kymmenittäin pajoja syksyn aikana eri Mikkelin päiväkodeissa. Työpajat olivat osa Mikkelin kaupungin kulttuuripalveluiden ja varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatussuunnitelma KulttuuriKamelia. Kulttuurikamelissa lapsia rohkaistaan luovuuteen ja taiteelliseen ilmaisuun muun muassa musiikin, kuvan, tanssin, draaman, kädentaitojen ja kirjallisuuden avulla.
– Valotaide on aika uusi asia, niin kiva, että kaupungilta kysyivät näitä. Nyt on jo kaksi kaupunkia kysynyt, miten työpajoja saisi heillekin.

Ristiinassa valopajassa ei puhuttu pelkästään valosta vaan alussa myös pimeydestä. Hillgén halusi ottaa sen mukaan, koska moni lapsi pelkää pimeää.
– Tai eihän ihminen pimeyttä pelkää vaan sitä, mitä ei nähdä. Halusin puhua lapsille myös siitä, että pimeyttä pitää suojella, koska osa eläimistä tarvitsee sitä ja valoista on niille haittaa. Luonto ja eläimet kiinnostavat lapsia, niin heille voi jäädä asia paremmin mieleen kun puhutaan pöllöistä ja lepakoista, valotaiteilija muistuttaa.
Työpajassa lapset pääsivät testaamaan omien varjojensa syntyä sekä sitä, millaisia heijastuksia voi luoda vaikka kännykän valon ja erilaisten esineiden avulla seinälle.
– Tuollainen on Frozenissa! huudahti joku kristallin nähtyään ja muisti senkin, että elokuvassa se hajoaa.
Lopuksi rentouduttiin vielä hetki katossa väreilleitä heijastuksia ihaillen – kuin tähtitaivaan, revontulien tai veden pinnan alla.

Yövaloksi punaista

Moni lapsi pelkää pimeää ja aikuinenkin saattaa kaivata kotiin yöllä valoa vaikka vessareissua varten. Elisa Hillgén neuvoo, että yöunien kannalta paras valo olisi lämmin sävyltään.
– Punainen on kaikista lämpimin. Yöllä valo kannattaa olla mieto ja se kannattaa sijoittaa matalalle, jos mahdollista, niin esimerkiksi vessaan kävellessä valo ei tule suoraan silmiin.
Hillgén toteaa, että on tutkittu, että punainen valo ei katkaise ihmisen unihormonin tuotantoa, joten heräämisen jälkeen on helpompi nukahtaa kuin kovien valosävyjen jälkeen.
– Ajattelen itse, että on luonnollista, että pimeän ajan valo on lämmin. Eihän ennen ollut valoksi kuin tuli tai kynttilä, hän miettii.

Elina Alanne